Mua jännittää ja oon liian innoissani, haluun jo sinne! Mutta samalla on tosi haikea fiilis, koska en osaa kuvitella millaista mun elämä on ilman kaikkia rakkaita kavereita ja perhettä. Sen kuvitteleminen on ihan mahdotonta! Sen takia kaikkien hyvästeleminen on ollu todella hankalaa, kun on sellanen fiilis ettei ole lähdössä mihinkään ja näkee kaikki kaverit ja perheen taas huomenna. Toisaalta en edes halua sanoa hyvästejä, siitä tulee enemmänkin sellanen olo ettei nähtäisi enää ikinä. Kun mä aion tulla sieltä takaisin! On vaan helpompi sanoa että "nähdään 10 kuukauden päästä!".
Kävin tänään viel viimeisen kerran koululla sanomassa kaikille heipat ja sitten oon ollut vaan kotona ja viettänyt aikaa perheen ja parhaiden kavereiden kaa. Mun kamut oli leiponut mulle jenkkikakun yllätykseksi! Se oli tosi hieno ja toosi hyvää!! Kiitos rakkaat! <3
Ens kerralla kirjottelen sitten jo jenkeistä! Joten heidå kaikki, nähdään vuoden päästä ja tulee hirmu ikävä kaikkia! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti