Vuosi sitten kuulin kaverilta että hän olisi lähdössä ensi vuodeksi vaihtoon. Ajattelin sen jälkeen, että kyllä mäkin pystyn siihen ja se olisi ihan mahtava kokemus!
Kaikki jotka mut tuntee tietää että mulla on tapana jättää asiat viime tippaan. Niin kävi tämänkin kanssa. Meinasin luovuttaa marraskuussa, koska näytti aika epätoivoiselta että pääsisin lähtemään sinne minne halusin, kaikki vaihtaripaikat jenkkeihin, kanadaan ja uuteen seelantiin oli jo täynnä ja muualle en halunnut lähteä. Mulla oli kyllä onnea mukana, koska tammikuussa mulle soitettiin afs:ltä ja kerrottiin että eräs tyttö oli peruuttanut koko matkan ja sain hänen paikkansa. Siitä alkoi sitten kaikkien paperien täyttäminen ja kirjottaminen.
Tosi monelle vaihtarille vaihtovuosi on monien vuosien haave joka vihdoin toteutuu. Mun päätös lähteä vaihtoon tuli aika yllätyksenä, ainakin mulle. Se oli aluksi hetkellinen päähänpistos, joka ajan myötä muuttui unelmaksi, jonka halusin kokea. En ollut oikein koskaan ajattellut vaihtoa, enkä tiennyt siitä melkein mitään, mutta ajattelin että kun tällainen mahdollisuus tulee eteen, siihen täytyy tarttua.
Vähän yli kuukausi on jo mennyt täällä ollessa ja välillä on vieläkin niin epätodellinen olo. Tämä tuntuu ihan unelta, niin ihanaa tää on! Aika on kulunut tosi nopeasti, liian nopeasti! Jos aika kuluu näin nopeasti kokoajan olen jo ihan hetken päästä takaisin Suomessa.
Koulussa menee jo ihan hyvin, enkku, historia ja kemia on vähän haastavia, mutta kaikki muu on aika helppoa. En ole itse huomannut kielitaidossa parannusta, mut mun host-veli sano et puhun jo paljon paremmin. En oo vielä löytänyt mun kaveriporukkaa, jonka kanssa olisin kokoajan, mutta kyllä on jo kavereita. Aina on jutteluseuraa. :)
Mun host-perhe on vieläkin ihana ja oon niin onnellinen että sain tämän perheen! Ja oon tosi onnellinen koko tästä vaihtari vuodesta!
Sunnuntaina skypetin perheen kanssa ekaa kertaa. En ollut halunnut aikaisemmin skypettää koska pelkäsin että tulee ememmän koti-ikävä, mutta ei tullut! Tuli paljon parempi olo sen jälkeen, kun sai nähdä että heillä on kaikki hyvin! Tuntui ettei siitä olisi niin pitkä aika kun viimeksi nähtiin. Tosi paljon haleja kaikille sinne Suomeen!
Voi että oon niin kateellinen sulle! Olisin itsekin niin kauheasti halunnut lähteä aikoinani vaihtoon, mutta koskaan ei riittänyt uskallus :(
VastaaPoistahttp://elamanikuvina.blogspot.fi
Upea blogi ja niin inspiroiva :) http://junesalise.blogspot.fi/
VastaaPoistaVoi kiitos! :)
Poista