Nyt alko viimeinen viikko vaihtovuodestani täällä. Miten tämä aika on mennytkin niin nopeasti? Tuntuu kuin vasta olisin tullut tänne. Kaikkein hankalinta on nyt kuitenkin se että en vieläkääb tajua sitä että kohta pitäisi lähteä. Minut tuntien tiedän että tämä todellisuus iskee mulle vasta kun pitää sanoa viimeiset hyvästit omalle perheelleni täälllä. Yritän koko ajan kertoa itselleni että lähtö on edessä päin ettei se surullisuus tule sitten yhtenä isona purkauksena. Tuliaiset on ostettu ja matkalaukutkin jo melkein pakattu, mutta siltikään ei lähteminen tunnu todelliseslta. Tuntuu jotenkin niin hassulta ja fiilikset on aika samanlaiset silloin kuin olin vaihtovuotta aloittamassa. Nyt ne on vain päinvastoin; haluan mennä takaisin kotiin ja nähdä kaikki rakkaat mutta samalla en haluaisi lähteä pois täältä. Tämä on kuitenkin vielä rankempaa, koska en tiedä milloin nään kaikki rakkaat ihmiset täältä seuraavan kerran.
Jokaisellle vaihtovuosi on erillainen ja ei ole olemassa kaavaa miten vaihtarivuosi pitäisi mennä. Mun oli aluksi hankala ymmärtää tämä, kun kaikki ei mennytkään niin kuin olin päässäni ajatellut. Mutta nyt kun mietin niin olen nin ylpeä että uskalsin aluksi edes lähteä vaihtoon.
Vaikka on ollutkin välillä tosi vaikeaa ja turhauttavaa, en kadu lähtöäni yhtään! Välillä on vieläkin hankala uskoa että lähdin vaihtoon ja täällä sitä ollaan vuosi vietetty. Tämä tuntuu vähän uskomattomalta vieläkin. Olen oppinut itsestäni niin paljon tämän vuoden aikana. Suurin muutos on ehkä etten enää välitä niin paljon mitä muut ajattelee minusta, tärkeintä on että olen itse onnellinen ja iloinen itseni kanssa.
ja lopuksi vielä tämä :P
Enää viikko ja sitten ollaan Suomessa!
Peppi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti