Toissa viikonloppuna oli kauan odotettu orientaatioleiri, näin taas kaikki ihanat ja rakkaat vaihtarit! Meidän leiril oli Miamissa, mutta se ei muistuttanut Miamia yhtään. Oltiin sellasella leirintäpaikalla, keskellä suurkaupungin liikennettä ja hälinää. Se paikka ei ollut mitenkään ihastuttava tai viihtyisä, en ole mikään partio-telttailu ihminen, enkä ole tottunut tollaseen. Vaikka olosuhteet eivät olleet mitkään parhaimmat oli kuitenkin aivan mahtavaa aikaa siellä. Noista vaihtareista on tullut kolmas perhe mulle ja olen saanut niiin ihania ystäviä heistä. He ymmärtävät niin hyvin ja oli kiva kuulla miten muilla menee. Leirin tarkoitus oli jutella yleisesti vaihtovuodesta ja sen ongelmista ja oli kannustavaa kuulla etten ole ainoa jolla on ollut vähän vaikeuksia. Tuntuu että ton leirin jälkeen olen nauttinut vielä enemmän täällä olemisesta ja kaikki murheet mitä on ollut ja kaikki vaikeudet on vain huuhtoutunut pois. Aikaa ei ole täällä enää niin hirveästi jäljellä joten haluan nauttia ja olla 100 prosenttisesti mukana joka hetkessä. En tiedä ymmärrättekö mutta lyhyesti sanottuna olen todella onnellinen täällä nytten.
Viimeviikon torstaina tapahtu jotain tosi yllättävää. Yksi tyttö oli ollut juuri vaihdossa Suomessa 5 kuukautta ja palasi tänne takaisin. Hän asuu tossa toisella saarella noin 40 minuutin ajomatkan päässä. Hän otti muhun yhteyttä ja kysy heti että haluanko hengata nyt viikonloppuna. Olin tosi innoissani ja vietin sitten viimeviikonlopun hänen kanssaan. Olin aluksi kyl vähän huolissani että mitenköhän tämä sujuu kun en tuntenut häntä yhtään ja oltiin juteltu vain facebookissa parin päivän ajan. Onneksi mun huolet osottautui aivan vääriksi. Tultiin heti tosi hyvin toimeen ja tuntu kuinoltaisiinoltukavereita jo todella pitkään. Tuli kanssa oli jotenkin tosi kotoinen olo, kun pääsi juttelemaan Suomesta jonkun kanssa, ja tuntu kuin olisin ollut siellä Suomessa ja sain syödä suomalaista karkkia pitkästä aikaa! Olen niin iloinen että tapasin hänet ja suunniteltiin jo millon nähdään seuraavan kerran. Menin sinne siis lauantaina ja hengailtiin vain Sarahin luona hänen kavereiden kanssa, illalla mentiin sitten kävelemään 7 mile bridgeä (`=silta), mikä on kuuluisa sen pituudestaan 7mile eli noin 11.5 km. Meidän onneksi joku oli ampumassa raketteja joten saatin ilotulitus! Se oli jo toinen tolla viikolla minkä nän. Aikasemmin sinä viikolla täällä ihan mun lähellä oli toinen ilotulitus ja se oli hienoin mitä olen ikinä nähynyt! Tällästä täällä asuminen on :D
Mutta joo sunnuntaina Sarahan piti tyäskenellä, joten meni hänen työpaikalle, hän työskentelee selasella tosi hienolla hotellilla joten menin sinne ottamaan aurinkoa ja uimaan altaalle. Olti yksi parhaimmista viikonlopuista täällä!
Tällästä täällä, terkut sinne!
Peppi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti