158 päivää takana ja 158 päivää edessä

     

Nyt ollaa sitten puolessa välissä vaihtarivuotta. Tuntuu ihan uskomattomalta vieläkin. 158 päivää olen täällä jo ollut ja 158 päivää vielä edessä.  On kyl ristiriitaset fiilikset. Enää 158 päivää ja nään taas kaikki rakkaat ihmiset joita on ikävä, mutta toisaalta mulla on enää158 päivää olla täällä mun ihanan ja rakkaan  host-perheen kanssa ja nauttia tästä kaikesta. 

Ei ole ollut kuitenkaan  ihan helppoa täällä olo.Mulle täällä kavereiden saaminen on ollut jotenkin hankalaa, olen ollut oma itseni mutta ei ole kemiat kohdannut ihmisten kanssa. Olen yrittänyt kovasti. Kuitenkin on aina joku kenen kanssa jutella koulussa, mutta koulun ulkopuolella ei tule heidän kanssa aikaa vietettyä. Pari kaveria on kuitenkin joiden kanssa tulee joskus aikaa vietettyä, mutta ei kauhean useasti. Välillä on ollut sellanen fiilis että olen jotekin epäonnistunut vaihtarina, kun en ole saanut kavereita ja silleen. En yritä haluaa antaa sellaista kuvaa että vaihtarina oleminen on surkeaa ja kurjaa. Sitä se ei ole. Tämä on ihanaa ja erillasita! Haluan vain kertoa minkälainen minun kokemus on tähän mennessä ollut ja haluan olla rehellinen siitä. Koska minulla oli sellainen mielkuva vaihtarina olemisesta että kavereiden saaminen on tosi helppoa ja elämä on vain juhlimista ja tosi helppoa täällä. Joillakin se on varmaa tällaista.  

 Vaikka koulusta en ole saanut kauhean monta kaveria, on muista vaihtareista tullut todella tärkeitä minulle ja heistä on löytynyt todella monta hyvää ystävää. Odotan aina innolla heidän näkemistä. Ensi viikonloppuna on midorientationja nään taas kaikki vaihtarit pitkästä aikaa. Heidän lisäksi sain täältä toisen perheen, ja en voisi olla yhtään onnellisempi siitä. En ymmärrä miten näin lyhyessä ajassa heistä on tullut osaminun perhettä. Ajatus lähtemisestä tuntuu ihan kamalta, en halua jättää heitä. Yleensä viikonloppuisin vietän aikaa perheeni kanssa täällä ja meillä on aina hauskaa! Voin jutella heille mistä tahansa ja he ovat auttaneet jos on ollut koti-ikävä tai jokin muu on painanut mieltä. Jouluna ja kiitospäivänä kun olimme Georgiassa host-äitini isän luon, ne ajat olivat ehkä parhaimmat ajat täällä ollessani. Olin osa tätä perhettä ja nautin joka hethestä siellä. Host-äitini isästä tuli todella läheinen minulle ja voin kutsua häntä my grandpa. 

 En kadu lähtöäni vaihtoon yhtään. Olen oppinut itsestäni todella paljon täällä ja mulla on ollut aikaa tehdä asioita mitä haluan ja mistä pidän.  Tiedän tämän kokemuksen jälkeen että selviän mistä vain. Täällä oleminen on opettanut minulle niin paljon kaikkea ja olen oppinut arvostamaan mien asiat ovat Suomessa; kaverit, perhe, koulu, liikkuminen, ruoka, shoppailu :D. Vaikka välillä tulee vähän yksinäinen fiilis ja koti-ikävä, niin yritän ajatella kaikkea hyvää mitä on täällä tapahtunut. Tämä on ihan uskomaton kokemus ja vieläkin tuntuu välillä unelta!

                                      

                                   

 Vaikka tuntuu välillä vaikealta kuitenkin nyt kun mietin kulunutta aikaa niin vain kaikki hyvät ja ihanat ajat tulee mieleen. Mulla on vielä paljon aikaa tehdä tästä vuodesta ikimuistoinen, mikä se on ollut tähän asti. En anna ikävän ja murehtimisen, tai minkään muun pilata aikaani täällä!

 

   Haleja ja terkkuja kaikille,

                                          Peppi